perjantai 7. heinäkuuta 2017

Harjoittelin kantapäätä

Varpaista aloitetun sukan kätevän/näppärän/takuuvarman kantapään puute jatkuu. Tiimalasi ei isännän rintavaan jalkaan istu. Ulla-neulelehdessä näitä kantapääohjeita on useita; toimisikohan ranskalainen kantapää

Sukkani silmukkamäärä oli tietty eri kuin ohjeessa. Päätin soveltaa. Kiilaosan lisäyksiä tuntui tulevan ihan tuhoton määrä, hyvä kun silmukat puikolle mahtuivat (varresta aloitetun sukan kiilassa ei ole koskaan tuntunut siltä). Kantapohjaan tarvittiin lyhennettyjä kerroksia ohjeen mukaan kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa. Minusta se oli liian vähän, kantapäästä olisi tullut oudon muotoinen, siispä sovelsin. Tästä sitten seurasikin se ongelma, että kantalappuun olisi tullut aivan liikaa silmukoita, joten sovelsin taas siinä kohtaa, kun ohje neuvoi poimimaan lyhennettyjen kerrosten välistä silmukoita. Kaikesta tästä soveltamisesta seurasi, että olinkin ihan solmussa. Kaventaminen kantalapun reunoissa oli minusta tosi tylsää ja hankalaakin, pidän enemmän varresta aloitetun kantalapun reunoista silmukoiden poimimisesta.

Kaikkiaan aika mälsä kantapääntekokokemus. Edelleenkin on siis etsittävä omille puikoille sopivaa varpaista aloitetun sukan kantapään rakennetta.



Lankana sukissa on Arnen ja Carloksen 6-säikeinen sukkalanka. Puikot 2½. 16 s/puikko.

torstai 29. joulukuuta 2016

Vauvasukkia

Osallistuin fb:n haasteeseen neulomaan sinivalkoisia sukkia Suomen juhlavuonna syntyville vauvoille. Lankakopasta löytyi vaaleahkonsininen keränloppu ja kokonainen valkoinen kerä Nallea. Utsin netistä apuja silmukamäärille, ja päädyin 32 silmukkaan ja 20 kerrokseen kantapään ja kärkikavennuksen välissä.

Kokeilin muutamaa erilaista kantapäätä, helpoin ja nopsin sekä ehkä vauvan jalkaan mukavimmin istuva tuli mielestäni aina oikein neulotusta nauhakantapäästä. Raidoittelin sukkaparit erilaisiksi ja neuloin niin monta kuin sinistä riitti, yhteensä seitsemän paria. Mutta voi tautien tauti, unohdin ottaa niistä kuvan ennen kuin vein ne keräyspisteeseen :-( Vain tämä ensimmäinen pari tuli kuvatuksi. Tein siihen sädekavennuskantapään, toisessa sukassa se on vielä neulomatta.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ompelin mekon


Vaateompelu on jäänyt vuosien ajan lähinnä kesämekkoihin. Viime kesän kylmyydessä en tehnyt niitäkään. Nyt kuitenkin tuli kutina saada uusi kolttu. Kaivelin kaavalehdet esiin. Olen eniten tykästynyt kotimaisen ottobren mallistoon: ajanmukaisuutta, mukavaa rentoutta. Ostan joka vuosi molemmat ilmestyvät naisten lehdet, mutta suinkaan kaikista en ole mitään ommellut.
Tämän kesän lehti

Levittelin olohuoneen pöydän täyteen lehtiä avattuina toivevaatteiden kohdalta. Nostin kesävaatekankaat esille kätköistä ja aloin yhdistellä malleja ja materiaaleja. Vaan mikä ekaksi? Kysyin isännän mielipidettä ja tämän hän valitsi, tuosta ylemmän kuvan lehdestä. Tämänmallisia mekkoja on näkynyt aika monella tänä keväänä/kesänä.


Näiden lisäksi tarjolla myös lyhythihainen versio


Valitsin sen lyhythihaisen ja kankaaksi noin parikymmentä vuotta marinoituneen auringonkukkaisen, ohuen puuvillan. Takakappaleeseen piirsin sen pääntien, johon tulee pisaran muotoinen halkio ja nappi. Vetoketjua ei tarvita, loistavaa!
Näyttää kyllä vähän kyttyräselkäisen mittatilaukselta...


Ompelussa ei ollut mitään hankaluutta, päinvastoin, kangas asettui kuin unelma. Niinpä mekko valmistui pikavauhtia.

No kyllähän se melko mummomainen on :-/ :-)

Pisarahalkio on varsin nätti. Sen sulkeva nappi sulautuu kukkakuvioon.

Kunhan silmä ja olo tottuvat mummomaisuuteen, olen mekkoon sivusaumataskuineen varsin tyytyväinen. Paitsi pääntie on mielestäni keskellä edessä vähän liian lähellä kurkkua. Jos käytän tätä kaavaa uudelleen, alennan pääntietä, vaan hauskan pisarahalkion voisin ommella uudestaankin.




torstai 7. heinäkuuta 2016

Ihastuin neulekirjaan

Joku aika sitten lainasin kirjastosta Piiku Nykoppin kirjan Kerroksia.



Piiku on loistava nukketaiteilija ja henkilönäkin minulle hieman tuttu (olen ollut kahdellakin kurssillaan). Mietinkin (aika ilkeämielisesti, tuunustan), miksi hän on hypännyt neulekirjan tekoon ja mitä annettavaa hänellä puseroiden ym. neulomiseen olisi.

Yllätyin positiivisesti.

Se ei yllättänyt, että kirjan ilme on huipputyylikäs ja trendikäs.


Neutraali musta-harmaa -värimaailma ei ole koskaan omalle silmälleni riittänyt, eikä kirjan muutama punaisena toteutettu neule väriskaalaa minulle pelasta. Moni muodikkaasti ajatteleva neuloja kuitenkin varmasti huokailisi ihastuksesta ei vain hillittyjen värien vaan myös ohjeiden suosittelemien lankalaatujen takia: laadukkaita (ja hintavia), kotimaisiakin luonnonmateriaaleja. Kannatan. Isotöisiä neuleita ei kannata kehnoista aineksista tehdä.

Kirjan neuleiden malleissa ja kaavoituksessa näkyyy mielestäni Piikun taiteilijatausta. Hän ei lähde muotoilemaan naisen vartalolle istuvia vaatteita (kuten neulojakäsityöläispiireissä on viime aikoina ollut suosittua) vaan valtaosa malleista on suoria, laatikkomaisia ja siinä mielessä helppoja neulottavia ilman istuvuutta tavoittelevia kavennuksia ja levennyksiä. 


Juuri tällaiset laatikkoneuleet miellyttävät minua ehkä eniten. Omat kurvini eivät ole missään niin kohdillaan, että välittäisin korostaa niitä myötäilevillä neuleilla. Mielestäni myös Piikun paljon käyttämät mallineulokset tuovat vaatteisiin ja varsinkin neulomiseen viehätystä. Toki mitkään niistä eivät ole Piikun omaa keksintöä, ja erityisesti dominoneuleen yhteydessä olisi ollut korrektia antaa vähän krediittiä sen jo vuosia sitten tunnetuksi tehneelle Vivian Hoxbrolle.

Selattuani kirjaston kirjaa muutaman kerran vakuutuin siitä, että siinä on niin monta kivaa, toteuttamiskelpoista neuleideaa, että halusin sen itselleni. Tilasin nettikaupasta (harmi kun paikallinen kirjakauppa ei pysty hinnoilla kilpailemaan). Neuleiden toteuttamisen voisi aloittaa vaikka tästä mallista (mutta ihan toisen värisenä tietysti!).






maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tablettipussi

Ohhoh, olisikohan aika päivittää valmistuneita töitä tänne. Aloitetaanpa tästä:


Olin menossa kurssille, jossa  käytettäisiin tabletteja. Pelkäsin, että näytön pinta menisi ikäväksi kassissa, joten suojapussia tarvittiin ja pikaisesti. Menomatka kurssille Helsinkiin kestäisi muutaman tunnin junassa, hyvää aikaa siis virkata. Nappasin lähtiessä sateenkaariraidallisen veljeksen ja 4-millisen koukun mukaan. 

Mallivirkkauksen nimi on englanniksi linen stitch. En kyllä ymmärrä, mitä tekemistä sillä on pellavan kanssa; tai suomennos menee metsään, eipä väliä. Näin virkaten (eli toistuen 1 kjs, 1 ks ja seur. krs:lla ks ketjusilmukkaan ja ks:n kohdalle kjs) työstä tulee pehmeämpi ja joustavampi kuin pelkillä kiinteillä silmukoilla mutta kuitenkin ihan napakka. Silmukkamäärää piti kokeilla muutaman kerran. Halusin pussin, josta tabletti ei vahingossa luistelisi ulos.

Aloituksessa virkkasin kiinteitä silmukoita ketjusilmukkaketjun molempiin reunoihin, ketjun päissä 3 ks samaan silmukkaan. Näin pohja jäi heti umpinaiseksi ja pääsin virkkaamaan pussin spiraalina, saumojen ompelua ei tullut. Sovittelin pituutta, pussi on juuri tabletin kokoinen, jätin vain kuvassa vähän sen reunaa näkyviin. Pussin suuhun virkkasin vielä kerroksen rapuvirkkausta.

Kerästä jäi jonkun verran lankaa yli. Kurssikaveri alkoi virkata siitä kännykkäpussia.

Helppo, mukava, sopivan kokoinen matkatyö. Kurssi jatkuu kesäkuussa, mitähän silloin varaisi junakäsityöksi.





maanantai 25. tammikuuta 2016

Mininuken villatakki



Blythe-ihastuksissani ostin joku aika sitten kirpparilta Little Pet Shop mini-Blythen. Hän on noin 11 cm pitkä, siro ilmestys. Nimeksi hän sai Lulu. Ravelryssa on jokunen ohje tämänkin kokoisiin neuleisiin. Kokeilin yhtä: Itty Bitty Dolly Cardi, mutta se ei soveltunut meikäläisen villalangalle. Tuunailin silmukkamääriä ja sain aika kivan nutun Lululle. Kirjoitin siitä ohjeen ja lykkäsin Ravelryyn. Nytpähän tiedän, mistä se löytyy :-)
Lanka on kuvan nutuissa Ilves Konelankaa, puikot 1½.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Tammipakkasilla

Korkkaanpa vuoden 2016 alkaneeksi. Iloista alkua, tulkoon vuodesta edellistä parempi! 

Saatiinhan sitä koko alkutalven odotettua kylmyyttä vihdoinkin, kun vuosi vaihtui. Nyt loppiaisviikolla on jo turhankin paljon pakkasta. Niin paljon, että nukeillekin pitää saada lämmintä ylle.


-22 astetta, brrr

Joulun alla meille muutti kaksi basaak-tyttöstä barbie-forumin kirppiksen kautta. Blythe-kuume sai siis hieman lievitystä (mutta taudin pahenemista pahasti pelkään...). Eka heille neulottu vaatekappale oli Blunk-pipon kokeilu ensimmäisestä käteen osuneesta langasta. Ei niin kovin onnistunut juttu :-( ja siksi en esittele sitä täällä sen enempää. Mutta tuossa kuvassa näkyvästä kaulahuivista tuli ihan hauska. Sille on ilmainen ohje ihmiskoossa jytkypaksusta langasta, ja tuumailin, että ohut lanka -->  nuken koko. Suunnilleen onnistuikin. Lanka on ikivanhaa Ilves Konelankaa, puikot 2½. Huivissa on mustan ja valkoisen lisäksi kahta harmaata, jotka eivät kyllä paljon toisistaan erotu.

Huivin rakenne on eriskummallinen. Kiemurat saadaan aikaan niputetuilla lisäyksillä ja kavennuksilla (stacked in/decreases), joille designeri Xandy Peters on kehitellyt nerokkaat neulomistavat. Tässä huivissa näitä niputuksia on vain kahdella kerroksella, mutta siitä huolimatta neule edistyy hitaasti, kun tietyillä kerroksilla on koko ajan laskettava silmukoita peruskavennuksia ja -lisäyksiä neulottaessa. Xandy on suunnitellut monimutkaisempiakin niputuksiin perustuvia upeita (maksullisia) malleja. Kyllä kutkuttaa kokeilla niitäkin, mutta säästän rahat mieluummin Blytheen. Yritin löytää jotain niputusmalleja netistä, vaan enpä onnistunut. Osaisikohan niitä sommitella itse?

Nukeille neulominen on muuten hurjan mukavaa. Pienet jutut valmistuvat sukkelasti mutta niissä on kuitenkin samantyyppistä haastetta kuin isoissakin. Kuvassa kaulahuivin kanssa näkyy (jälleen kerran ikivanhasta) Katti-Tweedin keränlopusta neulottu Barbien maksitakki sinisilmätytöllä lainassa. Jouluksi puin puolen tusinaa Moxieta tonttukamppeisiin, osa neulottuja, osa ommeltuja, kaikki punaisia. Ne vermeet pääsevät ehkä kuviin toisissa yhteyksissä.