lauantai 5. elokuuta 2023

Pipityyny

Ei minun lapsuudessani mitään tiedetty pipityynystä. Eikä lastenikaan lapsuudessa. Puhallus riitti, kun tuli pipi. Ja muuten sairaana oltiin niin harvoin, että pää omalla tyynyllä oli parasta helpotusta.

Nykylapsilla on sitten näitä pipityynyjä. Niitä myydäänkin. Olen kerran ollut paikalla, kun pipityynyä käytettiin. En muista, millainen se oli ja kenen valmistama, mutta tuskin mikään omatekoinen.

Sormeni hipaisi tulikuumaa silitysrautaa. Siinä oli pipityynylle tarvetta! Aikani äkkäiltyäni kaivoin pakastimesta kaupallisen kylmäkappaleen. Aika kauan sitä sai kääriä sormen ympärille (ja samalla yrittää hoidella ompeluhommia sormipuolena) ennen kuin kivistys palovammassa helpotti.

Tämän tapauksen takia äkkäsin, että Tirriäisellä ei taida olla pipityynyä. Apua! Heti sellaista tekemään. Ei tietenkään suoraan omasta päästä vaan netin asiantuntevien ohjeiden kautta. Jotain muuta sen olla pitää kuin tylsä suorakaide, mutta aikaa ei ollut sommitella pupupipityynyä.

Söpösöpö ja pehmeä puuvillakangaspala jouti hyvin tähän tarkoitukseen. Annoin periksi ja suunnittelin muodoksi sydämen. Itse asiassa, olen yli kurkkua myöten täynnä sydänkuviota käsitöissä. Mielikuvituksen puutetta mielestäni - ja siinä sitä oltiin.

Leikkasin kaavan sydämen teon perustekniikalla, eli paperi kaksinkerroin ja taite keskellä kuviota. Hieman hiottuun muotoon olin varsin pian tyytyväinen (ai mikä munuainen??). Seuraavaksi toinen perustekniikka, eli kaava kaksinkertaiselle kankaalle, ompelu sen reunoja pitkin ennen mitään leikkaamista.

Ompele kankaat yhteen ennen muodon leikkaamista.

Kiperässä käännöskohdassa ompelin yhden piston poikittain. Helpompi leikata siihen aukileikkaus ihan ompeleeseen asti.

Kaava pois, sakset käteen ja sen jälkeen tyynyn kääntäminen oikein päin.

Monissa pipityynyohjeissa ehdotettiin täytteeksi kauraa. Sitä ei varastossa ollut, en ehtinyt kaupoille, enkä oikein tykästynytkään siihen: ei kestä pesua! pöliseekö käytössä?? Onneksi kaapissa oli pussillinen painoraetta. Myyjä kehuu sille vesipesun keston lisäksi muitakin upeita ominaisuuksia. Mutta miten se käyttäytyy lämmitettävässä pipityynyssä? Taitaa olla parasta pitäytyä vain kylmentämiseen. 

Täyttäessä pikkurakeet tarttuivat koko ajan hikisiin käsiini mutta selvisin hommasta huushollin pienintä lusikkaa käyttäen.

Täytettävä juttu kannattaa olla jonkun pussin sisällä niin rakeet eivät sinkoile ympäriinsä.

Ummistin aukon vuoropistoilla.

Pistojen pitää olla niin pieniä, että rakeet eivät pääse ulos niiden välistä.




Mamma toivottelee Tirriäiselle pipittömiä päiviä 💖



keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Kaksi kerää, kahdet sukat

Suuri Käsityölehdessä 6-7/2022 oli nätti Merja Ojanperän sukkamalli. Innostuin heti lehden saatuani nappaamaan siitä kesäkäsityön. Lankana Novitan Woolly Wood (70% modaali, 30% merinovilla; aika ihana neulottava), joka ei ollut minulle ennestään tuttua enkä osannut korvata sitä millään kotona marinoituvalla langalla. Siispä kauppaan. Mukava väri Salvia oli alennuksessa ja ostin kaksi kerää. 


Sukkia oli kiva neuloa ja ne onnistuivat hyvin tarkan ohjeen mukaan. Mutta lankaa jäi. Olin neulonut kummankin sukan omasta kerästään. Jäljellä olevat metrit oli yksinkertaista jakaa kahteen uuteen sukkaan.

Ja mistäköhän löytyisi valmis, hauska, käytännöllinen ja ehkä jopa nopsaan neulottava ohje tälle langalle? Alkoi aikamoinen selaaminen, valinnan varaa ei hirveän paljon ollutkaan. Suuren Käsityön julkaisemasta lehdestä Niina Laitisen Parhaat löytyi ohje Crocuksiin. 


Vaan kävipä niin, että en saanutkaan "kokonaisia" sukkia, vaan joogasukat ilman kantapäätä ja kärkeä.

Kokeilin niiden toimivuutta, en ihastunut. Tai sitten joogaaminen oli laiskanpulskeaa 😄





keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Päivitys vol #1

 Iso osa talvilomapäivästä meni tämän blogin neulelinkkien päivittämiseen. Miltähän aikakaudelta ne oikein olivatkaan! Vanhat sivut näyttävät vanhoilta! Uusien etsimiseen en käyttänyt aikaa. Onko linkkilistojen kokoaminen jo aikansa elänyttä, kun hakujen tekeminen on tutumpaa kuin jokapäiväistä? Toisaalta hyväksi havaittujen saittien luettelointi jonnekin ehkä nopeuttaa hakemista, kun ei jokaista osumaa tarvitse arvioida erikseen.

Toisena päivänä sitten virkkauslinkkien kimppuun.

lauantai 26. helmikuuta 2022

Pitkävartista

Innostuin taannoin uudesta sukkakirjasta (no kuinka mones, en pysty laskemaan). Olin ensin sitä mieltä, että en juuri tätä opusta tarvitse, mutta mikälie tarjouksesta muistaakseni sen kuitenkin ostin.


Ja nämä sukat siitä neuloin.

 

Mallin nimi on Neito pohjoisen maan, suunnittelija Niina Laitinen. Lankana minulla House Neulelanka Luonto. Varsin mukavaa neulottavaa ja kaunis meleerattu sininen väri. Neuloin varren 4 mm:n puikoilla ja terän 3½:n, niin sain tilaa kehittyneelle pohkeelleni ja napakkuutta pienehkölle jalkaterälleni. Onnistui.

Mutta tuo kirja. Tarkemmin katsoen siinä on turhan monta epäkiinnostavaa mallia, makuuni liian harvaa pitsiä, yhdentekeviä kirjoneuleita. Koska minulla nyt on varsin hyvä (!) varasto sukkakirjallisuutta, pistän tämän opuksen myyntiin. 




perjantai 11. helmikuuta 2022

Maailmalle menneitä

 Viime syksynä ja tämän vuoden alussa lähetin keräyksiin paketit neuleita.



Lankava keräsi Pelastakaa lapsille nuorten ja lasten sukkia, pipoja jne. Tungin nämä kaikki samaan laatikkoon ja sinne menivät.




Lahteen hoivakotiin meni kaksi polvipeittoa. Värikkäämmän nimi on Marjatta ja hillitympi on Eino. Ei kyllä mitään tietoa, minkä nimisille käyttäjille ne osuivat.

Kyllä näitä lahjoitustöitä on mukava neuloa. Haluan uskoa, että niistä on iloa jollekin. Mutta voi noita postimaksuja! Kun langat on kuitenkin omasta pussistaan kustantanut, niin ei hymyilytä maksaa kymppejä vielä lähettämisestäkin. Paikalliset kerääjät hoi!




maanantai 31. toukokuuta 2021

Ei se niin mahdotonta ollutkaan

 Armas neulekoneeni törötti vuosia käyttämättömänä. 


Vihdoin kampesin itseni sen ääreen kokeilemaan, vieläkö toimii ja vieläkö osaan. Kaivoin kaikki käyttöohjeet ja vihot ja mapit ja vermeet esiin.

Ja osasinhan minä vielä jotain. Ihan perustilkun onnistumisesta intona suoraan palmikkosukkaa tekemään.

 
Jaksoin peräti yhden sukan. Päätin, että sehän tuli tehtyä ihan vaan kokeillakseni, tuleeko oikea koko 😏😏 Siitä tuli, mutta miehen sukasta tuli koko 46. Ai miten niin huonosti mitattu neuletiheys 😬😶😆

Reikäkorttilaite toimi moitteetta, ainakin kokeilutilkun verran. Seuraavaksi kaavainlaitteen kimppuun. Se pakana ei siirtänyt arkkiaan pykälääkään 😟😠😩😢 Ei käy laatuun, jos haluan a) käyttää sitä, b) myydä koneen.

Netin ja fb:n rohkaisemana päätin avata koneen kotelon ja tutkia, josko vika olisi vain sisään kertyneessä töhnässä. Toki sydän pamppaili, mitä jos en saakaan kaikkea takaisin paikoilleen. 

Availin ruuvit, kuvittelin olevani fiksu ja otin niistä kuvat paikkojensa vieressä, jotta osaan ruuvata ne takaisin. Ei siitä ollut kasaamisvaiheessa kummoistakaan hyötyä 😒


Mutta sitten kone oli palasina. Tässä kuvassa vielä kaavainlaite paikoillaan.


Yllättävän olemattomasti nöyhtää mutta paksua, jämettynyttä, keltaista rasvaa kriittisissä paikoissa. Varustauduin näillä kotikaapin välineillä.


Mitä nyt jostain ihmeaineista: suihkuttelin rasvaa irrottavaa uuninpuhdistajaa joka väliin ja annoin vaikuttaa vähän aikaa. 

Hammastikku osoittautui parhaaksi välineeksi hammasrattaan tonkimiseen ja hammaslanka jumittuneen pikkulevyn välin putsaamiseen. Vanupuikolla pyyhin vielä suurimman osan (toimivan) reikäkorttilaitteen vanhoista rasvoista.

Ja lopulta, kun kaavainlaite oli vielä irrallaan, kokeilin ja se pyöri sittenkin! Tuli aikamoinen voittajafiilis!!

Sitten kasaamaan osat takaisin paikoilleen. Ennen niiden asettelua kokeilin, että kelkka siirtäisi varmasti kaavainlaitteen nauhaa. Toimi.


Pari huomiota kansien asennuksesta:
Molemmissa päissä on pienet lipat, jotka on syytä saada hyvin paikoilleen. Kaavainlaitteen siirtäjävipu menee hyvin asemoilleen, kun kääntää sen kokonaan piiloon kantta asetellessa. 



Kaikki paikoillaan, molemmat siirtäjät toimivat, kun käsin pyörittää. Ei se ollut mahdotonta! Löysin itsestäni pienen neulekonehuoltajan ja säästin - varmasti ihan kivan nipun euroja 💪😊😊💪

Epilogi

Kaikki valmiina, kaavainlaitteen arkilla kaava piirrettynä, kahvit juotuna, silmälasit kirkkaina, äänikirja kuulumassa, minä koneen ääressä ja... arkki siirtyi muutaman pykälän ja tökkäsi johonkin. Taisin päästää muutaman ruman sanan. Päältäpäin en huomannut mitään vikaa. Kun arkki ei kulje niin ei kulje. 

Ei auttanut muu kuin irrottaa kannet ja kaavainlaite uudestaan. Kaavainlaite irrallaa testasin arkin kulkurakoa vanhalla joulukortilla - ei mitään ongelmaa. Testasin kaava-arkilla - ei ongelmaa. Kasasin kaiken takaisin (ruuvien kanssa ei tarvinnut enää haparoida!). Joulukortti sai taas leikkiä kaava-arkkia. Ja voi turkin mutakukko, menihän se läpi, kun tungin sen oikeaan rakoon! 















tiistai 18. toukokuuta 2021

Pitkiä varsia ja kirjoneuleraitoja

Tuossa joskus koronatalven aikaan sain päähäni neuloa pitkävartiset kirjoneulesukat. Ja toisetkin. Innostuin keräyksestä Sukkia kärkitaistelijoille, mutta kumminkaan en ehtinyt siihen mukaan. Sukissa tuhosin jostain kummasta kertyneitä, ei-minun-värisiä sukkalankoja paksuutta seiska ja lauri ja mikälie kolmas. Puikot 3½.


Näiden sukkien alkuperä on Sarita Kotkavalkaman kirjasta Vilukissan sukka-aarre mallista nimeltä Kuura. Väritys meni uusiksi, jonkun kuvion jätin pois.  


Tähän pariin otin mallia Novitan sukkalehdestä ohjeesta Ninnu. On se kumma, kun lähes joka sukkaan on tungettava joku sydänkuvio! Näissäkin olisi ollut, mutta sydänten tilalle toistin omapäisesti aikaisemman kuvion vaihtaen värit päikseen. 

Hyväntekeväisyyteen menee kumpikin pari.

Ja sitten vähän myöhemmin totesin, että tarvitsen itsellenikin kirjoneuleiset polvisukat. 


Näiden alkumuotona on monen monta variaatiota saaneet Jonsukat, uskoisiko? Värimaailma on nyt omani eikä pelkästään lankalaatikosta napattu. Huitelin raitoja mieleni mukaan. Ja arkailematta jätin kaikki sydämet toisten käyttöön. Näma sukat osoittautuivat varsinaisiksi varpaiden ja erityisesti nilkkojen autuudeksi pakkaskeleillä!