sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mummola


Kuvassa on kesän 2013 virkkaussatoa. Olin kaivellut jämälankoja pipoja varten, mutta niiden tekemisen lomaan sain aivan kestämättömän neliövirkkaussyyhyn. Kaivelin ohjeita, kokeilin malleja ja väriyhdistelmiä ja näihin päädyin. Ohje on loistavilla kuvilla varustettu Lucyn Summer Garden Granny Square. Olin halunnutkin kokeilla mallia jo pidemmän aikaa, koska se näyttää hauskalta perusmummon muunnokselta, ja onhan Lucyn peitossa ah niin ihanat värit. Itsekin ensin havittelin peittoa, mutta langat alkoivat uhkaavasti huveta, iso määrä näitä neliöitä yhdessä ei näyttänytkään tarpeeksi hyvältä eikä meillä ihan just ollut peiton tarvettakaan, ja niinpä päädyin uusimaan vanhat sohvatyynyjen päälliset. Malli on kaikissa sama, reunuksen leveys vaihtelee sen mukaan, minkä kokoinen tyyny sisukseksi tuli.

Virkkaamisessa ei tarvinnut kauan kangistella, vaan mistä kangas takapuoliksi ja virkatun pinnan alle? Omasta (kohtuullisen suuresta) varastosta en sitä löytänyt mutta onneksi piipahdettiin Ikeassa. Sohvakin on sieltä, yhteensopivuus taattu. Vaikka mitään ihmeellisiä rakenteita ei näihin tuotteisiin tarvinnut haeskella, jotenkin ompeleminen otti koville ja venyi kuukausiksi. Vihdoin siinä vaiheessa kun tekeleitä oli raivattava joulun yövieraiden tieltä sain tyynyt tehtyä ja sohvalle pönöttämään. Mielestäni ne ovat silmälle ilo ja päiväunikavereiksikin sopivat, kun kääntää virkkauspuolen alle.





Pipovuosi päättyi

Vuoden 2013 aikana piti neuloa tai virkata 52 päähinettä. Otin hyvän alkukirin vaan kesän aikana pipotuotanto otti ja lopahti. Syksyllä en päässyt uudelleen vauhtiin vaan sain vain muutaman pääkappaleen aikaiseksi ja ylsin lukemaan kolkyt-ja-risat. Tavoitteesta jäi siis turkasen paljon uupumaan, mutta en viitsi jossitella. Pipojen teko oli kivaa, paksusta langasta teki varsinkin lapsen kokoisen nopsasti, vaan vähänkin vaativamman myssyn neulominen vei kyllä viikon väkerrysajat ja enemmänkin, ja totta vieköön, kyllä muutakin oli mukava puikotella ja koukutella.