Kahvipussipesula

Kuulun siihen (luullakseni yllättävän suureen) käsityöntekijöiden joukkoon, joka kerää kahvipusseja. Muutama ystäväpariskunta myös kerää, ei itselleen vaan minulle. Joka kerta tavatessa saan mukavan lahjoituksen (ja tölkkinipsuja myös mutta se on tarina erikseen). Pussithan kannattaa/pitää puhdistaa ennen askartelua. Muutamaa kerrallaan ei tule pestyä. Komero on tuoksunut aromikkaasti kahvilta jo ... kauan... Eräänä kauniina päivänä viime kesänä sain kohtauksen perustaa kahvipussipesulan pyykinkuivaustelineen kupeeseen pihalle.

Ämpäriin lämmintä vettä ja astianpesuainetta. Sulkijateippi irti pussista, pohjasauman avaus ilman saksia (kuivilla käsillä! tai miksei kumihanskat kädessä) ja pussit töröttämään ämpäriin. Kun ämpäri on täynnä, nostellaan pusseja, käännetään ne ylösalaisin ja hörskytellään vielä vähän. Ja sitten narulle.

Telineeseen mahtui p a l j o n pusseja kerralla, mutta jouduin pitämään pesulaa kolmena päivänä, kun ukkonen keskeytti homman iltapäivisin. Vaan siinäpä huuhtoutuivat edelleen.

Lajittelin puhtaat ja kuivat pussit merkeittäin ja vielä malleittainkin - vaihtavat mokomat ajoittain pussien ulkonäköä. Ja tulihan niitä laskettuakin: tietyt merkit tuntuvat olevan suositumpia kuin toiset ja niitä pusseja olikin kertynyt jo kymmeniä, yhteensä iso! laatikollinen. Pesulanpito kyllästytti pusseihin niin, että niiden jatkotyöstäminen ei sillä erää jaksanut innostaa. Mutta materaali oli nyt valmista siihen hetkeen, kun käsittelykohtaus iskisi.