Piiku on loistava nukketaiteilija ja henkilönäkin minulle hieman tuttu (olen ollut kahdellakin kurssillaan). Mietinkin (aika ilkeämielisesti, tuunustan), miksi hän on hypännyt neulekirjan tekoon ja mitä annettavaa hänellä puseroiden ym. neulomiseen olisi.
Yllätyin positiivisesti.
Se ei yllättänyt, että kirjan ilme on huipputyylikäs ja trendikäs.
Neutraali musta-harmaa -värimaailma ei ole koskaan omalle silmälleni riittänyt, eikä kirjan muutama punaisena toteutettu neule väriskaalaa minulle pelasta. Moni muodikkaasti ajatteleva neuloja kuitenkin varmasti huokailisi ihastuksesta ei vain hillittyjen värien vaan myös ohjeiden suosittelemien lankalaatujen takia: laadukkaita (ja hintavia), kotimaisiakin luonnonmateriaaleja. Kannatan. Isotöisiä neuleita ei kannata kehnoista aineksista tehdä.
Kirjan neuleiden malleissa ja kaavoituksessa näkyyy mielestäni Piikun taiteilijatausta. Hän ei lähde muotoilemaan naisen vartalolle istuvia vaatteita (kuten neulojakäsityöläispiireissä on viime aikoina ollut suosittua) vaan valtaosa malleista on suoria, laatikkomaisia ja siinä mielessä helppoja neulottavia ilman istuvuutta tavoittelevia kavennuksia ja levennyksiä.
Juuri tällaiset laatikkoneuleet miellyttävät minua ehkä eniten. Omat kurvini eivät ole missään niin kohdillaan, että välittäisin korostaa niitä myötäilevillä neuleilla. Mielestäni myös Piikun paljon käyttämät mallineulokset tuovat vaatteisiin ja varsinkin neulomiseen viehätystä. Toki mitkään niistä eivät ole Piikun omaa keksintöä, ja erityisesti dominoneuleen yhteydessä olisi ollut korrektia antaa vähän krediittiä sen jo vuosia sitten tunnetuksi tehneelle Vivian Hoxbrolle.
Selattuani kirjaston kirjaa muutaman kerran vakuutuin siitä, että siinä on niin monta kivaa, toteuttamiskelpoista neuleideaa, että halusin sen itselleni. Tilasin nettikaupasta (harmi kun paikallinen kirjakauppa ei pysty hinnoilla kilpailemaan). Neuleiden toteuttamisen voisi aloittaa vaikka tästä mallista (mutta ihan toisen värisenä tietysti!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti