Ompelin mekon

Vaateompelu on jäänyt vuosien ajan lähinnä kesämekkoihin. Viime kesän kylmyydessä en tehnyt niitäkään. Nyt kuitenkin tuli kutina saada uusi kolttu. Kaivelin kaavalehdet esiin. Olen eniten tykästynyt kotimaisen ottobren mallistoon: ajanmukaisuutta, mukavaa rentoutta. Ostan joka vuosi molemmat ilmestyvät naisten lehdet, mutta suinkaan kaikista en ole mitään ommellut.

Tämän kesän lehti

Levittelin olohuoneen pöydän täyteen lehtiä avattuina toivevaatteiden kohdalta. Nostin kesävaatekankaat esille kätköistä ja aloin yhdistellä malleja ja materiaaleja. Vaan mikä ekaksi? Kysyin isännän mielipidettä ja tämän hän valitsi, tuosta ylemmän kuvan lehdestä. Tämänmallisia mekkoja on näkynyt aika monella tänä keväänä/kesänä.

Näiden lisäksi tarjolla myös lyhythihainen versio

Valitsin sen lyhythihaisen ja kankaaksi noin parikymmentä vuotta marinoituneen auringonkukkaisen, ohuen puuvillan. Takakappaleeseen piirsin sen pääntien, johon tulee pisaran muotoinen halkio ja nappi. Vetoketjua ei tarvita, loistavaa!

Näyttää kyllä vähän kyttyräselkäisen mittatilaukselta...

Ompelussa ei ollut mitään hankaluutta, päinvastoin, kangas asettui kuin unelma. Niinpä mekko valmistui pikavauhtia.

No kyllähän se melko mummomainen on :-/ :-)

Pisarahalkio on varsin nätti. Sen sulkeva nappi sulautuu kukkakuvioon.

Kunhan silmä ja olo tottuvat mummomaisuuteen, olen mekkoon sivusaumataskuineen varsin tyytyväinen. Paitsi pääntie on mielestäni keskellä edessä vähän liian lähellä kurkkua. Jos käytän tätä kaavaa uudelleen, alennan pääntietä, vaan hauskan pisarahalkion voisin ommella uudestaankin.

Edit 22.7.2021

Avarsin etupääntietä melkein saman tien, ja mekon käyttömukavuus koheni heti.

Tänä hellekesänä puin mekon parin vuoden tauon jälkeen taas päälle, eikä se ollut ollenkaan mummomainen enää! Syynä lisääntyneet vuodet vaiko kilot...